Lusikkakorut

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi valokuvata tuoreet lusikkakoruni!

Eipä ollut mikään helppo homma...

Kiiltävää pintaa on hankala kuvata,

ja tähän aikaan illasta/vuodesta kun on vielä pelkästään salamavalon armoilla,

niin eipä ollut kovinkaan rentouttava kuvashetki.

Varsinkin tuo hope-koru tuotti päänvaivaa, teksti meinasi väkisinkin jäädä

pimentoon tai sitten suureen salamaloisteeseen...

No, lopputulos on mitä on...

😊

Eiköhän näistä kuitenkin selvän saa.

Joko teillä joulukalenterit ovat valmiina huomiseen joulukuun aamuun?

Edellisessä postauksessa näittekin jo minun kalenterit.

Arvatkaapa, miten minun suklaakalenterin kävi?!

Eilen illalla iski taas kerran suklaan himo...

Tiedättekö tunteen?

No, siinä suklaatuskissani otinpa sitten kalenterin ja aukaisin ekan luukun...

Siis vain onneksi sen ekan luukun!!

Hyvä minä ja itsekuri!

 😵

Hyvältä maistui,

eipähän tarvitse pitkittää kalenterin avaamisen jännitystä huomiseen asti!
😎

Olen toivoton!

Suklaaholisti!

Suklaafriikki!

Ja mitä näitä termejä lieneekään...

1.1.2017 alkaa muuten herkkulakko - ihan varmasti!

Ihanaista ja suklaista joulukuun alkua!

 

Kuten kerroinkin, suurin osa lusikoista on vanhemmiltani.

Oikeassa alakulmassa on jalkapallopalkinto isäni lapsuudesta, vuodelta -57.

Jotenkin liikuttavaa...

Nyt se vuosikausia jossain laatikossa majaillut palkinto 

jatkaa elämäänsä sormuksena.

 

Sydänkorusta tuli aika jyhkeä ja muhkea!

Ei kovinkaan käytännöllinen, mutta kaunis kuitenkin. 

 

Rannekorun ruusulusikat ovat vanhempieni häälahjoja.

 

 

Ruusulusikan alaosa on siinä ruskeassa muhkeassa sydänkorussa.

En ole vielä ostanut tähän ketjua, mietinnässä millainen olisi sopiva...

 

Tämän korun yläosasta tuli sormus. 

(Kuvissa oikeassa yläkulmassa.)

Tämän korun kaveriksi sopii viime talvena tekemäni hopeasormus.

Molemmissa sydän ja pallo.

 

Hope-koru lie mieluisin näistä kaikista!